Friday, October 16, 2015

Suomen vastaus "informaatiosotaan"

YLE:n uutisten mukaan Suomi vastaa "informaatiosotaan" kouluttamalla sata virkamiestä informaatiovaikuttamisen tunnistus- ja torjuntatoimiin. Valtioneuvoston viestintäjohtajan Markku Mantilan mukaan: "On päätetty, että on syytä kouluttaa riittävä joukko suomalaisia valtionhallinnon virkamiehiä ymmärtämään tätä ilmiötä ja miettimään, mitä sille voisi tehdä." Tämä on kaikin tavoin positiivista. On toki hyvä että virkamiestasollakin pohditaan tätä kysymystä perusteellisesti. Mutta tuon lausunnon loppuosassa se vaikeus on. Jos oikeata ja väärää ryhdytään määrittelemään ja vastamanipuloivaa informaatiosotaa käymään virkamiestyönä, monta vaaraa ompi eessä.
Ensinnäkin ajatus jonkinlaisesta virallisesta totuudesta on lähtökohtaisesti puistattava. Eihän oikean ja väärän raja useinkaan ole absoluuttinen, vaan aina suhteessa johonkin näkökulmaan. Kenen näkökulmasta siis näiden virkatotuuden etsijöiden siis tulisi tulkita viestejä vääriksi tai oikeiksi? Hallituksen näkökulmasta? Omastaan? 
Nyt uskotaan että Venäjältä kohdistuu Suomeen tällaista viestintää, ja siltähän se näyttää minustakin. Mutta kun propagandan luonteista viestintää tulee muualtakin, eri maista, järjestöiltä, korporaatioilta, jopa virallisiltakin tahoilta, kuka valitsee vihollisen, eli totuustarkasteluun valittavan materiaalin, ja millä perusteella se tehdään?
Entä millä erotetaan yksilön mielipide jostakin, jota hän mahdollisesti edustaa? Kohdistetaanko infosota yksilöönkin? Miten informaatiosotaa käyvä yksikkö välttyisi kiusaukselta seurata puheluita ja internetviestintää, niillähän voitaisiin tunnistaa trolleja hautovat bloggarit jo vaikka etukäteen? Perustetaanko jonkinlainen trollitietokanta epäilyttävistä lähteistä?
Vielä, miten sitten toimitaan jos trolliviesti tunnistetaan? Lähetetäänkö jonkinlainen oikaisupyyntö jonnekin, vai lähetetäänkö mahdollisesti julkinen oikaisuviesti kansalaisille esim. YLEn tuutin kautta?
Kaikenkaikkiaan, ikävä dystopia jonkinlaisesta valitollisesta totuuskonttorista nousee esiin. Tärkeää olisi satsata kansalaisten lähdekriittisyyden edistämiseen koulutuksen kautta. Uskon että suomalaiset ovat korkean koulutustason ansiosta keskimäärin vähemmän johdateltavissa kuin jonkin muun maan kansalaiset, mutta nythän tätä juuri ollaan heikentämässä.
http://yle.fi/uutiset/suomi_vastaa_informaatiosotaan__kouluttaa_sata_virkamiesta_tunnistustoimiin/8385264

Sunday, September 20, 2015

Miljoona tunnissa - paljon vai vähän?

Sipilä dramatisoi: "Suomen valtio on velkaantunut melkein miljoona euroa tunnissa seitsemän vuotta – yötä päivää - pyhää arkea." Onko tuo siis paljon tai vähän? 

Peruskoulun matematiikkakin antaa kansalaisille hyvän pohjan asettaa tämä suhteisiinsa. Jaettuna väkiluvulla mainittu melkein-miljoona voisi tehdä esim. 990 000 / 5 600 000, noin 18 senttiä tunti nuppia kohti. Vuorokaudessa 0,18  x 24 = 4,32 euroa, kuukaudessa 130, summa, jonka useimmat ovat kuun lopussa pystyssä puhelinoperaattirille. Vuodessa tämä kerryttää 1560 ja seitsemässä 10 920 euroa, jonka verran monikin on ottanut tuolla aikavälillä opinto-, asunto-, tai vaikkapa käyttöluottoa. Useimmissa tapauksissa velanotto on tehty jotain hyödyllistä tarkoitusta varten ja siitä on hyvinkin saattanut koitua jonkinlaista varallisuuden tai sen edellytysten kasvua. Monenkin kohdalla velan euromäärä on pikkuhiljaa kasvanut, mutta jos taloutta on hoidettu järkevästi, sillä hankittu hyöty, ammattitaito tai vaikka asunnon arvo on kuitenkin karttunut enemmän.

Valtiokin on käyttänyt lainarahoja viisaasti esim. koulutukseen ja infrastruktuuriin, josta syystä maa on kilpailukyvyltään ja innovatiivisuudeltaan maailman huippuluokkaa. Omaisuuttakin sille on kertynyt eikä se käsittääkseni ole mitenkään vähäistä lainoihin nähden.

Itse en säikkyisi seinille tuon 18 sentin vuoksi, jos vain voisin luottaa siihen että roposeni jatkossakin sijoitetaan viisaasti. Minusta pääministerin mainitsema velan kasvu ei lähellekään muodosta sellaista kriisiä tai poikkeustilaa että lauteita pitäisi alkaa kiukaassa polttelemaan. 

Thursday, August 20, 2015

"Yhteiskuntasopimuksen" kaaduttua

Jos olen oikein ymmärtänyt, Sipilän perimmäinen tavoite oli aivan oikea, eli aikaansaada eräänlainen sisäinen devalvaatio kun ulkoinen on poissa laskuista, ts. suomalaisen toimeliaisuuden tehostaminen eli sen hinnan alentaminen suhteessa muihin maihin, joille sen hedelmiä myydään. Etelärannasta haettu savupiipputehtaan resepti tämän toteuttamiseksi oli kuitenkin jo alun perin lässähtämään tuomittu. Se ei olisi ikinä voinut toimia: Mitä hyötyä olisi ollut työtaakan lisäämisestä niille joilla sitä on ennestään ja työttömyyden kasvattamisesta entisestään? Onneksi se ei toiminut myöskään poliittisesti, mikä oli toki ennalta nähtävissä. Eiväthän sopimukset synny yksipuolisesti sanelemalla. Hyvä että "yhteiskuntasopimus" saatiin kuopatuksi!

On selvää että veroja pitää korottaa ja säästöjä täytyy tehdä. Oli tuskin kuitenkaan viisasta Sipilältä pukea näitä rutiinitoimia rangaistuksiksi jotka pannaan toimeen sikälimikäli "yhteiskuntasopimusta" ei saada aikaan. Verojen kautta kustannukset jakautuvat ylipäänsä oikeudenmukaisemmin. Porsaanreiät, veroparatiisireitit ja tarpeettomat huojennukset täytyy pikimmiten poistaa. Onkohan tuo autoveron alennus tässä tilanteessa nyt kokonaisuuden kannalta paikallaan?

Toivottavasti säästöihin löytyy tasapainoisia ratkaisuja, joilla ei pilata tulevaisuuden mahdollisuuksia, kuten koulutuksen ja tutkimuksen leikkauksilla väistämättä tehdään. Säästöjen ei aina tarvitse merkitä kurjistamista, vaan ne voivat olla myös mielekkäitä järkeistämistoimia. Esimerkiksi toteuttamalla perustulo oikein ja purkamalla valtava tarpeettomaksi muuttuva tukien hallintokoneisto saataisiin aikaan paljon säästöjä.

Kuten useat talousviisaat ovat korostaneet, rutiinitoimilla ei kuitenkaan saada pitkän tähtäimen taloutta kuntoon, vaan tuottavuus pitää kertakaikkiaan saada korkeammaksi suhteessa muihin maihin. Kaatunut ehdotus perustui puuttelliseen ja vanhentuneeseen analyysiin nykyhetken suomalaisesta työstä. Tässä tilanteessa on tärkeämpää miettiä millä tavalla Suomen vahvuusalueiden eli korkean koulutuksen, tietotyön, korkean jalostusasteen, innovaation, kulttuurin ja luovien ammattien tuottavuutta voidaan parantaa. Niissä ovat suomalaisen tuottavuuspiirakan hiiva, se jolla erotumme muista. Kaipa on jotain perää PISAn, Shanghain ja monen muun mittarin tuloksissa joissa olemme aina kärkipäässä?

Tältä kannalta positiiviset porkkanat ovat varmasti tehokkaampia kuin negatiiviset kepit. Voisi olla viisasta pikemmin lyhentää kuin pidentää työaikaa, jakaa työtä ja vähentää työmatkoja. Ainakin ajatteluun, tutkimiseen ja keksimiseen perustuva työ sujuu paremmin virkeänä ja terveenä kuin väsyneenä ja stressaantuneena. Kun työtä on vähemmän henkilöä kohti, lisääntyneellä vapaa-ajallakin voi olla monenlaisia taloutta pyörittäviä ja jopa tuottavuutta lisääviä vaikutuksia. Olen kuullut sanottavan että kotimaista kulutustakin pitäisi lisätä. Samaan aikaan ihmisten terveydestä, koulutuksesta ja kulttuurisesta hyvinvoinnista huolehtiminen on niin tärkeä edellytys nykyiselle ja tulevalle kasvulle, että niihin kannattaa satsata vaikka velkarahaa paremman puutteessa.

Intuitiivinen ymmärrykseni on että Sipilä on tolkun mies. Toivottavasti hän osaa nyt ottaa arvovaltatappionsa kuin mies ja ymmärtää seuraavaksi hakea reseptejä muiltakin tahoilta. Maassa on toki laajempaa ja tuoreempaa talouden ja yhteiskunnan ymmärystä kuin se suppea ja mekaaninen näkemys, jolle "yhteiskuntasopimus" oli tarkoitus perustaa.