Jos olen oikein ymmärtänyt, Sipilän perimmäinen tavoite oli aivan oikea, eli aikaansaada eräänlainen sisäinen devalvaatio kun ulkoinen on poissa laskuista, ts. suomalaisen toimeliaisuuden tehostaminen eli sen hinnan alentaminen suhteessa muihin maihin, joille sen hedelmiä myydään. Etelärannasta haettu savupiipputehtaan resepti tämän toteuttamiseksi oli kuitenkin jo alun perin lässähtämään tuomittu. Se ei olisi ikinä voinut toimia: Mitä hyötyä olisi ollut työtaakan lisäämisestä niille joilla sitä on ennestään ja työttömyyden kasvattamisesta entisestään? Onneksi se ei toiminut myöskään poliittisesti, mikä oli toki ennalta nähtävissä. Eiväthän sopimukset synny yksipuolisesti sanelemalla. Hyvä että "yhteiskuntasopimus" saatiin kuopatuksi!
On selvää että veroja pitää korottaa ja säästöjä täytyy tehdä. Oli tuskin kuitenkaan viisasta Sipilältä pukea näitä rutiinitoimia rangaistuksiksi jotka pannaan toimeen sikälimikäli "yhteiskuntasopimusta" ei saada aikaan. Verojen kautta kustannukset jakautuvat ylipäänsä oikeudenmukaisemmin. Porsaanreiät, veroparatiisireitit ja tarpeettomat huojennukset täytyy pikimmiten poistaa. Onkohan tuo autoveron alennus tässä tilanteessa nyt kokonaisuuden kannalta paikallaan?
Toivottavasti säästöihin löytyy tasapainoisia ratkaisuja, joilla ei pilata tulevaisuuden mahdollisuuksia, kuten koulutuksen ja tutkimuksen leikkauksilla väistämättä tehdään. Säästöjen ei aina tarvitse merkitä kurjistamista, vaan ne voivat olla myös mielekkäitä järkeistämistoimia. Esimerkiksi toteuttamalla perustulo oikein ja purkamalla valtava tarpeettomaksi muuttuva tukien hallintokoneisto saataisiin aikaan paljon säästöjä.
Kuten useat talousviisaat ovat korostaneet, rutiinitoimilla ei kuitenkaan saada pitkän tähtäimen taloutta kuntoon, vaan tuottavuus pitää kertakaikkiaan saada korkeammaksi suhteessa muihin maihin. Kaatunut ehdotus perustui puuttelliseen ja vanhentuneeseen analyysiin nykyhetken suomalaisesta työstä. Tässä tilanteessa on tärkeämpää miettiä millä tavalla Suomen vahvuusalueiden eli korkean koulutuksen, tietotyön, korkean jalostusasteen, innovaation, kulttuurin ja luovien ammattien tuottavuutta voidaan parantaa. Niissä ovat suomalaisen tuottavuuspiirakan hiiva, se jolla erotumme muista. Kaipa on jotain perää PISAn, Shanghain ja monen muun mittarin tuloksissa joissa olemme aina kärkipäässä?
Tältä kannalta positiiviset porkkanat ovat varmasti tehokkaampia kuin negatiiviset kepit. Voisi olla viisasta pikemmin lyhentää kuin pidentää työaikaa, jakaa työtä ja vähentää työmatkoja. Ainakin ajatteluun, tutkimiseen ja keksimiseen perustuva työ sujuu paremmin virkeänä ja terveenä kuin väsyneenä ja stressaantuneena. Kun työtä on vähemmän henkilöä kohti, lisääntyneellä vapaa-ajallakin voi olla monenlaisia taloutta pyörittäviä ja jopa tuottavuutta lisääviä vaikutuksia. Olen kuullut sanottavan että kotimaista kulutustakin pitäisi lisätä. Samaan aikaan ihmisten terveydestä, koulutuksesta ja kulttuurisesta hyvinvoinnista huolehtiminen on niin tärkeä edellytys nykyiselle ja tulevalle kasvulle, että niihin kannattaa satsata vaikka velkarahaa paremman puutteessa.
Intuitiivinen ymmärrykseni on että Sipilä on tolkun mies. Toivottavasti hän osaa nyt ottaa arvovaltatappionsa kuin mies ja ymmärtää seuraavaksi hakea reseptejä muiltakin tahoilta. Maassa on toki laajempaa ja tuoreempaa talouden ja yhteiskunnan ymmärystä kuin se suppea ja mekaaninen näkemys, jolle "yhteiskuntasopimus" oli tarkoitus perustaa.
